Ilman liike tuulettuvassa julkisivussa on tarkoituksellista. Tuuletusväli on suunniteltu mahdollistamaan hallittu ilmavirtaus, joka tukee seinärakenteen kuivumista. Konvektiolla tarkoitetaan lämmön siirtymistä ilman liikkeen mukana. Tuulettuvassa julkisivujärjestelmässä ilmavirtaus ei kuitenkaan rajoitu aina pelkästään tuuletusväliin. Paine- ja lämpötilaerojen vaikutuksesta ilma voi virrata myös eristekerrokseen tai sen läpi, mikäli eristeen ilmanläpäisevyys on liian suuri tai eristekerroksessa on rakoja.
VTT:n Parocille tekemät tutkimukset* osoittavat, että tuulen aiheuttamat dynaamiset paine-erot voivat synnyttää huokoisessa eristeessä pakotettua konvektiota. Tämä lisää lämpöhäviöitä ja heikentää merkittävästi seinärakenteen todellista lämmönvastusta verrattuna laskennalliseen U-arvoon. (* VTT-R-01215-20 “Ventilated façade concept for Paroc - Principle design guidelines”)
Mitä tutkimus kertoo eristeen ilmanläpäisevyyden raja-arvoista?
Numeerisiin simulointeihin perustuvissa tutkimuksissa analysoitiin tuulettuvien julkisivujen lämpö- ja kosteusteknistä toimintaa. Keskeiset havainnot ovat selkeitä:
- Kun tuuletusvälissä vallitsee vapaa ilmavirtaus ja tuuliolosuhteet synnyttävät paine-eroja, eristeen ilmanläpäisevyyden on oltava erittäin pieni, jotta konvektiosta aiheutuvat lämpöhäviöt pysyvät hallinnassa.
- VTT:n tutkimuksissa on esitetty ohjearvo, jonka mukaan eristeen ilmanläpäisevyys ei tulisi ylittää tasoa 50 × 10⁻⁶ m³/m·s·Pa, kun eristettä käytetään ilman erillistä tuulensuojaa.
Lisäksi tulokset osoittavat, että paikallisesti korkeat paineolosuhteet – esimerkiksi tuuletusaukkojen ja palokatkojen läheisyydessä – lisäävät merkittävästi pakotetun konvektion riskiä. Tällaisilla alueilla voidaan tarvita erillinen tuulta vastustava kerros.
Kun eriste altistuu paine- tai lämpötilaeroille, eristekerroksen sisäinen ilman liike voi lisätä lämmön siirtymistä. Tämä ilmiö, olipa kyse luonnollisesta tai pakotetusta konvektiosta, voi heikentää seinärakenteen tehokasta lämmönvastusta todellisissa käyttöolosuhteissa.
Miksi konvektio heikentää energiatehokkuutta?
Laskennallinen U-arvo perustuu oletukseen, että lämmön siirtyminen rakenteessa tapahtuu pääasiassa johtumalla. Todellisessa tuulettuvassa julkisivussa tämä oletus ei kuitenkaan aina pidä paikkaansa. Kun ilma pääsee kiertämään liian huokoisessa eristeessä,
- lämmön siirtyminen rakenteen läpi lisääntyy,
- eristeen tehokas lämmönvastus pienenee,
- rakennuksen energiankulutus kasvaa, vaikka laskennalliset suunnitteluarvot täyttyisivät paperilla.
VTT:n tekemä tutkimus korostaa, että konvektion vaikutukset eivät ole lyhytaikaisia, vaan ne vaikuttavat rakennuksen energiatasapainoon vuositasolla – erityisesti kylmissä ja tuulisissa ilmasto-olosuhteissa.
Luonnollinen konvektio syntyy silloin, kun sisä- ja ulkoilman väliset suuret lämpötilaerot aiheuttavat ilman liikkumista eristekerroksen sisällä. Tällainen ilmavirtaus hyvin huokoisessa eristeessä voi lisätä lämmön siirtymistä ja heikentää seinärakenteen tehokasta lämmönvastusta, erityisesti kylmissä talviolosuhteissa.
Pakotettu konvektio puolestaan syntyy tuulen aiheuttamista paine-eroista, erityisesti tuuletusaukkojen ja palokatkojen läheisyydessä. Paikallinen ilmavirtaus voi tunkeutua eristekerrokseen tai sen läpi kohdissa, joissa eristeen ilmanvastus ei ole riittävä. Rakenteen toiminta edellyttää eristeen alhaista ilmanläpäisevyyttä ja lisäsuojana erillistä tuulensuojakerrosta.